Tämä aihe jakaa suomalaiskodit kahteen leiriin: toisissa kotityöt kuuluvat kaikille eikä niistä makseta, toisissa raha on ansaittava työllä. Kumpikin leiri on osittain oikeassa, eikä tutkimus julista kumpaakaan voittajaksi. Lopulta tärkeintä ei ole se, maksetaanko kotitöistä, vaan miten palkitseminen toimii. Kun pelisäännöt on sovittu etukäteen, lapsi tietää, mitä odottaa. Sen sijaan jokaisesta pienestä tehtävästä erikseen maksaminen kannattaa jättää väliin, koska se voi vähitellen syödä lapsen omaa halua auttaa.
Kaksi leiriä, molemmilla hyvät perustelut
”Kotitöistä ei makseta” -leirin ajatus on selkeä: kotityöt ovat osa perheen yhteistä arkea, eikä kukaan maksa aikuisellekaan tiskaamisesta. Lapsi oppii, että asioita tehdään, koska ne kuuluvat yhteiseen elämään, ei siksi, että niistä saa jotain. Tämä on vahva ja looginen kasvatusperiaate.
”Raha on ansaittava” -leirin ajatus on yhtä ymmärrettävä: työn ja rahan yhteys on yksi aikuiselämän perusasioista, ja kotityöt ovat lapsen ensimmäinen turvallinen paikka oppia se. Itse ansaittu raha tuntuu erilaiselta kuin saatu, ja sitä myös käytetään harkitummin.
Kyselyt ja keskustelupalstat kertovat samaa: vanhemmat ovat tästä aidosti eri mieltä, eikä kumpikaan leiri ole vähemmistössä. Siksi yksioikoinen ohje suuntaan tai toiseen ei palvele ketään. Hyödyllisempää on katsoa, mitä summista tiedetään ja mitkä mallit toimivat käytännössä.
Paljonko viikkorahaa missäkin iässä?
OP:n vuoden 2024 kyselyssä (3 533 vastaajaa) 10-vuotiaalle sopivana viikkorahana pidettiin keskimäärin noin yhdeksää euroa, ja valtaosa vastauksista jäi alle kymmenen euron. Moni perhe käyttää nyrkkisääntönä euroa ikävuotta kohden: 8-vuotiaalle noin kahdeksan euroa viikossa. Pienemmille maksetaan usein vähemmän, ja se on ihan hyvä niin.
- Aloitus: yleisimmin kouluiässä, noin 7–10-vuotiaana. Pieni summa käteisenä on hyvä alku: konkreettinen raha auttaa lasta ymmärtämään, että raha loppuu, jos sen käyttää heti.
- Alakouluikä: summa kasvaa iän mukana. Tärkeintä on säännöllisyys: sovittu summa, joka tulee sovittuna päivänä ilman erillistä pyytämistä.
- Teini-ikä: moni perhe siirtyy kuukausirahaan. Se opettaa suunnittelemaan pidemmälle, ja samalla sovitaan, mitä summalla on tarkoitus kattaa.
Tarkka euromäärä on lopulta perheen oma päätös, ja se saa joustaa perheen tilanteen mukaan. Summaa tärkeämpää on, että järjestelmä on lapselle selkeä ja ennakoitava.
Mitä tutkimus sanoo maksamisesta
Palkkioita koskeva tutkimus ei tuomitse palkitsemista, mutta varoittaa yhdestä sudenkuopasta: jos jokaisesta pienestä tehtävästä maksetaan erikseen ja heti, ulkoinen palkkio voi vähitellen syödä lapsen omaa halua auttaa. Samalla jokaisesta tehtävästä tulee helposti neuvottelu: paljonko tästä saa, ja miksi tuosta sai enemmän.
Palkkio toimii parhaiten, kun se palkitsee kokonaisuutta, ei yksittäistä suoritusta: viikon vastuiden hoitamista, säästämistä kohti suurempaa tavoitetta, odottamista. Odottaminen ei ole sivuseikka, vaan juuri se taito, jota kotitöillä kannattaa harjoitella: tutkimusten mukaan lapsen kyky odottaa palkintoa on yhteydessä hyvään itsehillintään myös myöhemmin elämässä. Lisää palkkion roolista motivaatiossa: miten motivoida lasta kotitöihin.
Kolme mallia, jotka toimivat käytännössä
Kysymykseen ”millä ehdoilla” ei tarvitse valita ääripäätä. Nämä kolme mallia toimivat, kunhan ehdot sovitaan etukäteen:
- Viikkoraha ilman ehtoja, kotityöt kaikille. Raha opettaa taloustaitoja, kotityöt vastuuta, ja ne pidetään tietoisesti erillään. Selkein malli, jos kotityöt sujuvat muutenkin.
- Perusraha + lisätienestit. Pieni ehdoton perusviikkoraha, ja sen päälle voi ansaita lisää isommista, ikätasoa vaativammista töistä: ikkunanpesusta, auton imuroinnista, haravoinnista. Arjen perustehtävistä, kuten oman huoneen siivouksesta, ei makseta. Tämä malli yhdistää molempien leirien parhaat puolet.
- Pistemalli. Tehtävistä kertyy pisteitä, ja lapsi säästää niitä itse valitsemaansa palkintoon, joka voi olla rahaa tai jotain muuta: leffailta, yökyläily, uimahallireissu. Säästäminen opettaa odottamaan, ja kun palkinnon on valinnut itse, sen eteen jaksaa nähdä pidempään vaivaa.
Kaikissa kolmessa pätee kaksi sääntöä. Ehdot sovitaan etukäteen, ei tilanteen mukaan. Ja jo ansaittua ei koskaan peritä takaisin rangaistuksena: se opettaa, ettei ansaitseminen ole turvallista, ja vie pohjan koko järjestelmältä.
Määrää tärkeämpää on ennakoitavuus: selkeä ja pysyvä järjestelmä opettaa enemmän kuin sattumanvarainen ”joskus maksetaan, joskus ei”.
Miksi hyväkin järjestelmä kaatuu, ja miten se estetään
Useimmat perheiden järjestelmät eivät kaadu periaatteeseen vaan kirjanpitoon: alkuun into on kova, mutta parin viikon päästä kukaan ei enää jaksa laskea pisteitä, muistaa summia tai ylläpitää taulukkoa jääkaapin ovessa. Juuri tähän Twiggly on rakennettu. Lapsi näkee omat tehtävänsä ja merkitsee ne tehdyiksi, pisteet kertyvät automaattisesti, ja vanhempi hyväksyy työn yhdellä painalluksella. Palkinnot perhe määrittelee itse, joten pisteet voivat kertyä viikkorahaan, säästötavoitteeseen tai vaikka huvipuistopäivään. Laskeminen ja muistuttaminen eivät jää kenenkään harteille.
Kokeile Twigglyä perheesi kanssa
Selkeät kotityöt, automaattinen pistelasku ja palkinnot, jotka perhe päättää itse.
Usein kysytyt kysymykset
Paljonko viikkorahaa 10-vuotiaalle?
OP:n vuoden 2024 kyselyssä (3 533 vastaajaa) 10-vuotiaalle sopivana pidettiin keskimäärin noin yhdeksää euroa viikossa, ja valtaosa vastauksista jäi alle kymmenen euron. Moni perhe käyttää nyrkkisääntönä euroa ikävuotta kohden. Määrää tärkeämpää on kuitenkin säännöllisyys: sovittu summa, joka tulee sovittuna päivänä.
Minkä ikäisenä viikkoraha kannattaa aloittaa?
Yleisimmin viikkoraha aloitetaan kouluiässä, noin 7–10-vuotiaana. Pienelle koululaiselle pieni summa käteisenä on hyvä alku, koska konkreettinen raha auttaa ymmärtämään, että raha on rajallista ja loppuu, jos sen käyttää heti.
Pitääkö viikkoraha sitoa kotitöihin?
Yhtä oikeaa vastausta ei ole, ja suomalaiset vanhemmat jakautuvat tässä aidosti kahteen leiriin. Toimivia malleja on kolme: viikkoraha ilman ehtoja ja kotityöt kaikille kuuluvana osana arkea, pieni ehdoton perusraha ja lisätienestit isommista töistä, tai pistemalli, jossa tehtävistä kertyy pisteitä lapsen itse valitsemaan palkintoon. Yhtä asiaa tutkimus kehottaa välttämään: jokaisesta pienestä tehtävästä erikseen maksamista, koska se voi vähitellen syödä lapsen omaa halua auttaa.
Viikkoraha vai kuukausiraha?
Pienelle koululaiselle viikko on sopiva jakso, koska kuukausi on lapselle pitkä aika hahmottaa. Teini-iässä moni perhe siirtyy kuukausirahaan: se opettaa suunnittelemaan rahankäyttöä pidemmälle. Samalla kannattaa sopia yhdessä summa ja se, mitkä menot lapsi maksaa siitä itse.
Jos mietit, mitkä kotityöt ylipäätään sopivat lapsesi ikään, katso ikätasoiset kotityöt iän mukaan.
← Takaisin